Onko viisautta inhimillisyyden kustannuksella?

Yhteiskunnassa on inhimillisen kehityksen kannalta kulminoitumassa jotain hyvin olennaista. Hyvän elämän pyrkimyksille muotoutuvat inhimilliset olosuhteet syntyvät suureksi osaksi sen perusteella, millainen totuus ja siitä syntyvä unelma lähtökohdaksi valitaan. Julkisessa keskustelussa taistelevat nyt jokaisen omat totuudet. Loputonta monen vastakkaintaistelua, jossa valtaapitävät kykenevät lyömään vahvemmin läpi omansa. Inhimillisen kukoistuksen maailma voidaan kuitenkin luoda vain tilanteessa, jossa kaikki toimivat yhdessä.

Kaikki on osa suurta, alati muuttuvaa virtaa. Elämä ei ole pysyvyyttä, se on muutosta. Uudistuminen ja luopuminen on väistämätöntä, missä epävarmuus on ikuinen ystävä. Ainoa varmuus elää vain muutoksen olemassaolossa.

Olemme eksyksissä, ilman yhteistä ydintä.

Voimakkaimmin meitä näyttää ajavan pelko ja sen ohjaamat yllykkeet selviytyä tavalla, jossa kukaan ei lopulta voita. Pelosta syntyy vihaa, tarve puolustautua ja alistaa. Pelosta pystytetään muureja suhteessa toisiin ja ihmiset ajautuvat kauemmaksi toisistaan. Ihmisten elinolojen, mahdollisuuksien ja kulttuurien suhteen on jo niin rajuja eroja, että pian yhteiskuntaluokista syntyy omia lajejaan.

Käymme yhä sokeammaksi sille, ettei meidän tarvitsisi – valita näin. Ihmisten repiminen omaa etua ajaen omiin kasteihinsa on hyvin tuhoisaa kaikille. Kärsimyksen synnyttäminen ei ole välttämättömyys tai edellytys millekään, eikä sen aiheuttaminen hyvinvointivaltion turvaamiseksi ei ole millään muodoin hyväksyttävää. Viisasta tietä inhimillisyyden kustannuksella ei ole.

Ihmiskunnan ja elämän olennaisin merkitys on rakkaus, inhimillinen kukoistus. Tätä me kaikki lopulta toivomme. Tahtoessamme, se on täysin mahdollista. Rakastaa ja valita sen mukaan. Valita, että haluamme kurkottaa kohti sellaista ihmiskuntaa, joka yhdessä pyrkii tavoittelemaan ihmiseksi tulemisen kunnianhimoista tavoitetta aina vain paremmin. Valinta kohti rakkautta vahvistaisi meidän kaikkien olemassaoloa.

Rakkaudella argumentointiin liittyy omat riskinsä. Ihmisyys, inhimillisyys ja niistä jalostuva viisaus eivät ole kuitenkaan vain älyllisyyttä, ne ovat yhtälailla emotionaalisuutta ja henkisyyttä. Sen vuoksi täytyy sitä olla myös ne valinnat, jotka niiden toteutumiseen vaikuttavat. Yhteiskunnallisista rakenteista aina kahden ihmisen kohtaamiseen vaikuttaa sama ydin – Rakkaus ja siihen kuuluva valinta, joko sitä kohti tai siitä poispäin. Kasvun ja kehityksen lähtökohtainen edellytys on, että ihmisillä ja yhteisöillä on mahdollisuus kasvaa. Se tarkoittaa lopulta rakkautta sen tarkoituksenmukaisissa muodoissaan.

Perjantain mielenosoitukseen osallistuessani ajattelin pientä vauvaani, jolla ei ole mitään muuta kuin rakkautta koko maailmaa kohtaan ja huomasin tavoittaneeni sen, miksi tulin paikalle. Osallistuin sen vuoksi, että minulla, lapsellani ja kaikilla meillä olisi inhimillinen yhteiskunta vierellämme turvana. Yhteiskunta, joka kaikesta huolimatta pysähtyi, luopui vihasta ja piti kiinni rakkaudesta. Lapset ovat meidän aikuisten arvokkaimpia tiennäyttäjiä. He osaavat sen kaikkein parhaiten, valita rakkautta kohti. Vain niin voidaan luoda, eikä tuhota.

Mitä sinä valitset?