Piiloon jäänyt – Ammattilaisten ihmisyyden merkitys ihmistyössä

Yksi merkittävin uhka ihmistyön vaikuttavuudelle, kohtaamisen laadulle, on ammattilaisten oman sisäisen maailman jääminen vaille tarvittavaa huomiota. Ammattilaisten ihmisyys vaikuttaa merkittävästi siihen, tulevatko ihmiset autetuksi. Kohtaaminen ei ole yksisuuntaista virtaa. Se on aina kahden ainutlaatuisen ihmisen erityinen yhteyden ja tilan kokonaisuus. Pyrkiessämme tunnustamaan ja hyväksymään toisen ihmisyyden, tulisi meidän toimia samoin suhteessa itseemme.

Ihmisyyden monimutkaisuutta ja voimaa on vaarallista aliarvioida. Ihmisyytemme sisältää historiallisuuden, kulttuurisuuden, yhteiskunnallisuuden ja kokemuksellisuuden kautta syntyvien uskomusten, tunteiden ja arvojen sekä kykyisyyksien koko kirjon. Yhtälailla siihen vaikuttavat rakenteet, näkyvät ja näkymättömät normit, käytännöt ja hetki, josta nykyiseen liitymme. Hetki, jossa juuri olemme. Olemme elämämme ja yhteiskuntamme jokaisessa kohtaamisessa.

Emme voi leikata, kieltää tai piilottaa itsestämme mitään. Luomme ja tulemme luoduiksi, kukin omassa maailmassamme, sieltä toisen maailmaan liittyen. Tuo taukoamatta myrskyävä ihmisyys kiinnittyy lopulta sen perusfunktioon, jossa aistimme ja niistä muodostuva kykymme havainnoida on suunniteltu antamaan meille informaatiota hyvinvointimme turvaamiseksi. Tämä miljardeista nyansseista tiivistyvä kokonaisuus kiteytyy viimein yhdeksi ainoaksi, hyvin yksinkertaiseksi kysymykseksi – Mikä juuri tässä hetkessä turvaa selviytymiseni? Suhteemme ja suhtautumisemme ihmisyytemme määrittää lopulta, vangitseeko vai vapauttaako se meidät toisten hyväksi toimiessamme.

Itsetuntemuksen ja -tietoisuuden jäädessä ohueksi, olemme vuorovaikutustilanteissa todennäköisemmin reaktiivisia kuin reflektiivisiä. Reaktiivisina toimintamme saa helposti omaa selviytymistämme takaavan muodon, joka usein ilmenee vallan käyttönä muodossa tai toisessa. Asiantuntijuuden korostaminen, kuri, kiellot, tunnekylmyys, näkemättä jättäminen, rakenteisiin, menetelmiin tai sääntöihin tukeutuminen, kuuntelemattomuus, pahimmillaan omien tunteiden ja kokemusten käsitteleminen, ottavat pääroolin kohtaamisen näyttämöllä. Siellä, missä tutkitustikin empatian, aitouden ja kunnioituksen tulisi loistaa.

Kyseisiä käsitteitä painotetaan varmasti lähes jokaisessa ihmistyötä toteuttavassa yhteisössä. Unohdamme kuitenkin sen, etteivät ne ole toteamuksia tai valintoja. Empatia, aitous ja kunnioitus ovat olemassaolon muotoja. Ollakseen niitä, tulee uskaltaa kasvaa ihmisenä. Henkilökohtaisen kasvun pyrkimyksillämme vahvistamme sitä todennäköisyyttä, että kohtaamamme ihmiset saavat tarvitsemansa – Intensiivisen ja tietoisen läsnäolomme.

Yhteisessä tilassa syntyy hetkeksi yhteinen maailma, jossa vaikutamme ja tulemme vaikutettaviksi. Ihmisyyttään ja maailmaansa tulisikin lähestyä avoimesti, uteliaasti ja rehellisesti ihmetellen. On pohdittava oman työnsä oikeutusta ja ihmis- ja maailmankuvansa toimivuutta. On pyrittävä parempaan tietoisuuteen oman toiminnan ja havainto-, ajattelu- ja tunneprosessien välisistä dynamiikoista. Kohdatessaan, on hyvä kysyä itseltään; Miten tuo asia elää minussa? Miten se minuun vaikuttaa? Millä tavoin se on kohdatessani uhka, millä tavoin mahdollisuus?

Kasvun yksi tärkein merkitys on itsereflektion kautta kehittyvä hienoviritteinen itsetuntemus ja -tietoisuus, joka mahdollistaa inhimillisen kohtaamisen. Käytännössä se ilmenee varmuutena, läsnäolona, näkemisenä ja kuulemisena – aidon kohtaamisen perustana. Itsetuntemuksen vahvistuminen on tie ulkoapäin muodostetusta reaktiivisesta asiantuntijuudesta, sisäisesti luotuun reflektiiviseen asiantuntijuuteen. Syvän asiantuntijuuden mahdollistama taitava kohtaaminen onkin tieteen ja taiteen, objektiivisuuden ja subjektiivisuuden, taitavaa yhdistämistä herkällä ja läsnäolevalla tavalla.

Mistä voitaisiin aloittaa?

Itsetuntemuksen, -tietoisuuden ja reflektiokyvyn herkistäminen ja vahvistaminen tulee olla arvona, periaatteena ja käytäntönä kaikessa ihmistyössä kaikilla tasoilla:

  • Koulutuksessa opiskelijan ihmisyys ja kasvu on nostettava keskeiseksi tavoiteltavaksi osaamisalueeksi. Ihmistyöhön suuntaavissa koulutuksissa esimerkiksi viidesosa opiskelusta tulee suunnata omaan kasvuun hyödyntämällä niin yksilöllisiä kuin yhteisöllisiä metodeja, jotka sisällytetään laajasti eri opintokokonaisuuksiin.
  • Ihmistyöalojen organisaatioissa on otettava käyttöön yhteisön ja yksilön kasvua, kehitystä ja oppimista tukevia työnohjaus-, koulutus- ja reflektointikäytäntöjä, jotka tukevat niin yksittäisen työntekijän kuin koko yhteisön kasvua.
  • Tutkimusta ammattilaisten ihmisyyden merkityksestä ihmistyössä on lisättävä.
  • Kaikkien on omalta osaltaan ilmoittauduttava intensiiviseen haluun kasvaa ihmisenä.

Vaateen ollessa suuri, on hyvä kohdella itseään lempeydellä. Kypsyys ja viisaus perustuvat epävarmuuden hyväksyvälle varmuuden etsinnälle. Kurotetaan tähtiin muistaen, ettei ole tarkoituskaan päästä perille. Sellaista kun ei ihmisyydessä ole. Kannetaan kuitenkin varmoin ottein se vastuu ihmisyydestämme, joka meille kaikille ihmistyötä tekeville ja sitä mahdollistaville kuuluu.

Haastan lempeästi kaikki yksittäisestä työntekijästä organisaatioihin tunnustamaan ja hyväksymään oman ihmisyyden merkitys kohtaamisessa.