Jotta kaikki loistavat kirkkaammin – paradigman muutos nyt!

Yhteiskunnallisia ja inhimillisiä haasteita ratkaistaessa päädytään usein lähestymään tiettyä ongelmaa erillisenä entiteettinä. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat määritellään lähes poikkeuksetta yksilön sisäisiksi totuuksiksi. Samaa logiikkaa noudattavat valitettavasti myös useat ongelmien ratkaisuyritykset. Tämän vuoksi ihmisten auttamiseen tarkoitetut toimenpiteet muodostuvat liian helposti ulkoa- ja ylhäältäpäin rakentuviksi, yhteiskunnallisiksi tunnistamis-, määrittely- ja kontrollointijärjestelmiksi.

Yhteiskunnan hyvin- ja pahoinvointitietoisuuden korkea taso?

Tietoa universaaleista inhimillisistä tarpeista ja ihmisen kykypotentiaaleista (mm. kehitys, kasvu, oppiminen, motivaatio) sekä fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja henkisten tasojen olemuksesta ja toiminnasta on kuitenkin tänä päivänä valtavasti. Erityisesti tietoa on yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla ilmenevistä ongelmien riski-, vaara- ja vaikutustekijöistä.

Tiedosta syntyvä tietoisuus toimii pohjana yhteiskunnallisille toimenpiteille, aina laeista käytäntöihin. Tässä hermeneuttisessa pyörteessä pahoinvoinnin ilmiöt vastaamistarpeineen saavat aikaan lukuisia nyansoituneita erityisyyksiä. Se luo tilan perusrakenteiden ja –palveluiden paikkaamiseksi tarkoitetuille erityispalveluille. Rikkinäisen padon juoksulle kannetaan lisää saaveja. Padosta ei kukaan ymmärrä kiinnostua.

Typeryys on sitä, että toimitaan uudelleen ja uudelleen samojen käsitysten, toimintatapojen ja kulttuurin kautta odottaen parempia tuloksia. Tätä typeryyden eetosta toteutamme valitettavasti edelleen. Mikä olennaisinta, se vaikuttaa väistämättä aina yksittäiseen kohtaamiseen asti. Tilaan, jossa lopulta kaikkein merkityksellisin ilmenee tai on ilmentymättä.

Ovatko tietoisuutemme ja siitä muodostuvat konkretiat kuitenkaan rakentuneet sellaisen varaan, joka oikeasti merkitsee? Joka oikeasti johdattaa meitä ihmisinä ja yhteiskuntana eteenpäin? Vahvistaen inhimillistä laatuamme?

Tulee ajatella uteliaasti ja avoimesti uudelleen, ihmiskäsityksestä, ongelmakäsityksestä ja palvelukokonaisuuksien tarkoituksesta lähtien

Kysymys kuuluukin, miten saada aikaan sellaiset olosuhteet, jossa ihmisen potentiaali kukoistukseen realisoituu? Olosuhteet, joissa inhimillinen kärsimys ja syrjäytyminen lakkaisi? Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua, joka sisältää lahjomatonta näkemystä niin yksilöllisistä, yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista ongelmista kuin ihmisen, ihmisyyden ja inhimillisyyden olemuksesta ja potentiaalista.

Meidän on korkea aika ymmärtää, että kyse on ennen kaikkea olosuhteista, jotka määrittävät sen, onko kaikilla aito mahdollisuus kukoistaa vai ei. Millä edellytyksillä? Millä muodoin? Olosuhteilla tarkoitan kaikkea sitä, jonka kautta yksittäinen ihminen luo itsensä ja tulee luoduksi. Olosuhteita, kuten historia, yhteiskunnan ja yhteisöjen rakenteet ja kulttuuri, suhteisuus, tilanteisuus, kehollisuus ja tajunnallisuus eli psyykkisyys ja henkisyys.

On väärin olettaa, että ihmisten pahoinvointi ja syrjäytyminen ovat asioita, jotka kaikesta huolimatta ovat ja kuuluvat olla. Varsinkin, kun niitä ilmenee palveluiden ja niistä muodostuvien yhteisöjen toiminnan sisällä ja etenkin niiden rakenteiden ja toiminnan seurauksena. Uskallan väittää, että kun katsomme riittävän rohkeasti, tarpeeksi kaukaa, tarpeeksi isoja kokonaisuuksia, kykenemme yhdessä luomaan tilaa kaikelle sille, joka välittömästi ja erityisesti pitkällä aikavälillä mahdollistaa inhimillisiin tarpeisiin vastaamisen ja ihmisten potentiaalin muuttumisen kukoistukseksi, kaikkien ihmisten kohdalla.

Jokaisen potentiaalin vapauttava yhteiskunta, jossa kaikki loistavat kirkkaammin on täysin mahdollista luoda – Ajatellaan ja toimitaan rohkeasti uudelleen!

 

Ystävällisesti,

Tatu Tossavainen

 

Alkusanat aiheesta on painettu. Kirjoittaja haastaa lempeästi Teidät kaikki dialogiin. Tietäen, että Teitä muutoksen mahdollistajia on lukuisasti ja uskoen, että muutos on mahdollinen, jos me yhdessä niin valitsemme.

Yhteyttä voit ottaa sähköpostitse: tatu.tossavainen(a)kriittisetpedagogit.fi