Kriittisen pedagogin manifesti

Kriittisyys, kriittinen käytäntö ja kriittinen teoria eivät merkitse kielteistä asennetta. Päinvastoin, kriittinen ihminen on utelias ja kriittisen toiminnan avulla maailmaa pyritään tutkailemaan avoimesti. Kriittisen pedagogin toiminnan ytimessä onkin avoin suhtautuminen maailmaan ja erilaisiin sosiaalisesti rakentuneisiin ilmiöihin. Teoreettisella tasolla kriittisestä pedagogiikasta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Frankfurtin koulukunnan merkitystä. Sen teoriat tiivistävät kriittisyyden keskeisinä lähtökohtina yhteiskunnallisuuden ja vallitsevan tietokäsityksen kyseenalaistamisen.

Vielä kuitenkin vähän uteliaisuudesta ja avoimuudesta. Ihmistyössä kohtaamisessa yksi merkityksellisimmistä elementeistä on kohtaamisesta välittyvä aitous ja aito kiinnostus toisesta. Uteliaisuus ja avoimuus korostuvatkin ja ovat läsnä kriittisen pedagogin toiminnassa monella tasolla arkisesta vuorovaikutuksesta rakenteiden muuttamiseen. Uteliaisuus ja avoimuus voivat olla pedagogisia käytänteitä tai osaamista, joiden avulla ihmistyössä on myös mahdollista kyseenalaistaa vallitsevien valtarakenteiden totuuksia, joita kasvatusinstituutioiden toiminnassa usein ylläpidetään.

Kriittinen pedagogi haluaa muuttaa asioita

Käytännön tasolla halu muuttaa asioita konkretisoituu tavoitteellisena pedagogisena toimintana. Kriittiselle pedagogille kohtaaminen on muutakin kuin pelkkää mukavaa jutustelua, johon saatetaan esim. nuorisotyön kentällä helposti jumittua. Ihmistyössä vuorovaikutus näyttäytyy tavoitteellisena muutokseen pyrkivänä toimintana. Toki on hyvä muistaa, että mukavalla jutustelullakin on oma paikkansa dialogisen suhteen rakentuessa ja yhteisten merkitysten syntyessä. Keskeistä kuitenkin on, että toiminnalla olisi suunta ja visio kasvusta ja muutoksesta.

Selkeät ja perustellut tavoitteet konkretisoivat kriittisen pedagogin pyrkimyksen muutokseen. Muutosta ja tavoitteellisuutta korostaessani en kuitenkaan tarkoita omien näkemysten toiselle syöttämistä tai sitä, että toiminta olisi pedagogin sanelemaa. Täytyy muistaa, että työskentelyn suunnan ja muutoksen tulee lähteä kohdatun kokemusmaailmasta käsin. Tavoitteellisuus ei siis merkitse auktoriteettilähtöistä interventiota toisen elämään, vaan tavoitteiden ja sitä kautta merkitysten löytämistä dialogisessa suhteessa, jossa tavoitteilla ja toiminnalla on aina mahdollisuus uudelleenrakentua.

Kriittinen pedagogi toimii itsenäisen ajattelun puolesta

Pedagogiikassa valmiit ylhäältä alaspäin tuodut totuudet ovat vahingollisia, koska ne toimivat jo lähtökohdiltaan luovuutta vastaan ja jäädyttävät itsenäistä vapaata ajattelua. Kriittisen pedagogin pyrkimys onkin muuttaa maailmaa ja haastaa autoritaarinen valta kaikissa muodoissaan. Kasvatuksen kontekstissa autoritaarinen valta voi merkitä asiantuntijavaltaa, jossa ihminen kohdataan ylhäältä alaspäin. Valta voi myös konkretisoitua antidialogisuutena, jossa vuorovaikutuksessa korostuu auktoriteettiasema tai kuripedagogiikka, jossa rankaisun uskotaan johtavan kasvuun.

Kriittisen pedagogin toiminta perustuu dialogisen kasvatuksen periaatteille, joissa uskotaan ihmisten kykyyn ja toimijuuteen. Käytänteiden ja toiminnan tuleekin perustua jokaisen ihmisen kunnioittamiselle. Lähtökohtana on oltava, että jokaisessa ihmisessä on hyvää. Se on perusta kriittisen pedagogin työskentelyn ytimessä olevalle aidolle kohtaamiselle. Käytännössä toisen ihmisen kunnioitus on läsnäolon tila, josta huokuu aitous joka hetki. Mutta kuten jo mainitsin, läsnäolon kautta syntynyt vuorovaikutussuhde ei voi kuitenkaan jämähtää pelkkään mukavaan jutusteluun. Kriittiselle pedagogille se ei riitä. Kriittinen pedagogiikka on muutoksen pedagogiikkaa, jolloin kohtaamisella on suurempi merkitys.

Dialogisuus keskiössä

Kriittisestä pedagogiikasta ei voi puhua mainitsematta brasilialaista kasvatusfilosofia Paulo Freireä, jonka Sorrettujen pedagogiikka on yksi keskeisiä kriittisiä pedagogeja innostavia teoksia. Freire tunnetaan tämän kasvatustieteellisen suuntauksen oppi-isänä. Keskiössä Freirellä on dialogisuus, jonka hän on todennut olevan sorrosta vapauttavaa toimintaa. Käytännössä dialogisuus merkitsee ihmisten kohtaamisia, joissa pyritään oppimiseen ja yhteiseen toimintaan. Se on maailman tarkastelua yhdessä. Dialogissa kukaan ei voikaan olla kaikkitietävä. Pedagogiikasta puhuttaessa on muistettava, että dialogisuus, yhteisten merkitysten rakentaminen ja niiden etsiminen, ei ole haudanvakavaa puuhaa. Freire onkin liittänyt dialogiin huumorin käytön. Se merkitsee, että dialogissa voi eläytyä, iloita ja nauraa, nauttia toisten seurasta ja maailmasta.

Kriittisen pedagogiikan käytänteiden kokoaminen lähtee dialogisuudesta, jonka kautta kohdataan ihmisiä käytännössä sekä luodaan muutosta rakenteiden tasolla. Välineet tähän löytyvät aidosta kohtaamisesta, jolle kriittinen pedagogiikka tarjoaa loistavat puitteet korostaessaan dialogisuutta, osallisuutta ja jokaisen oikeutta ihmisyyteen. Kriittinen pedagogi on oivaltanut, että asioiden ja ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää. Tämä ymmärrys on kuitenkin sidottu ajatukseen, että jos haluat ymmärtää jotain, niin pyri muuttamaan sitä. Kriittisen pedagogin toiminta tähtääkin aina kasvuun ja muutokseen, sopeuttamisen sijaan vapauttamiseen.

 

Ystävällisesti,

Sami Seppilä

 

Tämä teksti on ensimmäinen pieni sipaisu kriittisen pedagogin käytäntöön, siihen praksikseen, jonka puitteissa KRIGO ry:n toimintaa lähdetään kokoamaan. Toimikoon tämä avaus myös kutsuna keskusteluun pedagogiikasta ja sen käytänteistä, muutoksesta ja kasvusta. Eteenpäin!

Yhteyttä voit ottaa sähköpostitse: sami.seppila(a)kriittisetpedagogit.fi