Kriittisen pedagogin koulureformi

Koulussa vietetty aika ajoittuu hyvin herkkään kasvun ja kehityksen vaiheeseen; voimakkaaseen ihmisyyteen ja inhimillisyyteen kasvamisen aikaan. Koulun merkitys hyvän elämän edistäjänä aliarvioidaan kuitenkin rajusti. On unohdettu, että opetustehtävän lisäksi koululla on myös kasvatus-, kulttuuri- ja tulevaisuustehtävä sekä yhteiskunnallinen tehtävä. Tarvitsemme uutta näkemystä ja käytäntöä siitä, miten koulun tehtävät käytännössä saadaan toteutumaan ja siitä, miten mahdollistetaan jokaisen oppilaan ja opiskelijan mahdollisuus toteutua.

Julkisena instituutiona koulun olemassaolo tulee perustua hyvän elämän edistämiselle. Oppimiskeskeinen, kilpailu- ja markkina-paradigmaan perustuva koulureformi ei tule löytämään tietään kohti inhimilliseltä laadultaan parempaa yhteiskuntaa.  Paradigman muutosta, innostavaa visiota, johtamiskulttuurin uudistusta ja rikasta koulutuspoliittista keskustelua tarvitaan kipeästi mutta erityisesti pedagogisia käytäntöjä tulee uudistaa. Kaikkein merkittävin tapahtuu lopulta ihmisten välisessä, yhdessä luodussa tilassa.

On kestämätöntä, että toimimattomien rakenteiden, kulttuurien ja käytäntöjen sisään luodaan sinänsä erinomaisia uudistuksia unohtamalla samalla niiden merkitys kokonaisuudessa ja muuttuneiden edellytysten vaatimuksissa. Median hyödyntäminen, erilaiset oppimisympäristöt, ilmiöpohjainen oppiminen sekä eri kumppanuushankkeet sosiaali-, terveys- ja nuorisoalan kanssa ovat yksittäisinä edistysaskeleina toivoa vahvistavaa edistymistä. Niiden toteutuminen on kuitenkin kiinni sinnikkään opettajan, yksittäisen kouluyhteisön tai yhteistyökumppanin luovista ja rohkeista ratkaisuista.

Uudistukset kasautuvat opettajien harteille, vaikka koululle määritellyt tehtävät vaativat toteutuakseen hyvin laajan, rikkaan ja monipuolisen asiantuntijuuden ja osaamisen kokonaisuuden. Asiantuntijuus ja osaaminen on monessa suhteessa jo korkeatasoista, mutta sitä ei kyetä hyödyntämään tavalla, jolla se saavuttaisi täyden potentiaalinsa. Tehtävien toteutumattomuus on vahvassa roolissa inhimillisen kärsimyksen synnyssä. Missä kohtaa toistamme virhettä? Mitä hyvin olennaista meiltä jää näkemättä?

Koulureformi tarvitsee avointa ja kriittistä uudelleen ajattelua, tunnetta ja toimintaa

Koululla on kaikki mahdollisuudet olla ympäristö, joka kykenee vastaamaan lukuisiin hyvinvointia, terveyttä ja hyvää elämää uhkaaviin haasteisiin. Koulu tulee nähdä tarkoitukseltaan, rakenteiltaan, kulttuuriltaan ja käytännöiltään hyvinvoivana ja hyvinvointia luovana yhteisönä. Ihmisten yhteisönä, ihmisiä varten. Yhteisönä, jossa henkilöstö koostuu monipuolisesti meistä kaikista asiantuntijoista ja osaajista, opettajista terapeuttiin ja taiteilijasta tutkijaan. Tehtävänsä aidosti toteuttava koulu todentuu paikallisen, holistisen, avoimen ja dialogisen yhteisön vaalimisessa.

Koulun tulisi olla myös yhteiskunnallisesti ja paikallisesti aktiivinen yhteisö, jonka keskeiset pyrkimykset rakentuvat solidaarisuuteen, yhteistyöhön, vastuullisuuteen, luovuuteen, autonomiaan, kriittiseen ajatteluun, empatiaan ja myötätuntoon, itsetuntemukseen ja moniäänisyyteen sekä yhteyden rakentamiseen ihmisten välille. Vain rohkean ja riippumattoman uudelleen ajattelun kautta voimme aidosti luoda mahdollisuuden sille, mitä me kaikki lopulta toivomme; Onnellisten, hyvinvoivien, psyykkisesti ja henkisesti vahvojen ja joustavien, toimintakyvyltään rikkaiden ja empaattisten yksilöiden toteutumista.

Mitä käytännön tasolla tarvitaan – TOP 5

  1. Koulun ensisijaiseksi tehtäväksi kasvun ja muutoksen mahdollistaminen, jolloin asiantuntijuus ja osaaminen kohdentuu substanssin sijaan prosessiin.
  2. Koulun tehtävien toteutumista edellyttävän asiantuntijuuden ja osaamisen kriittinen analyysi, jonka pohjalta tehdään muutokset ammatilliseen rakenteeseen, henkilöstömitoitukseen ja tehtäväkuviin.
  3. Henkilöstön oma kasvu ja kehitys työnteon lähtökohdaksi.
  4. Henkilöstön tehtäväksi olla turvallisina, luotettavina ja läsnäolevina aikuisina, vierellä kulkijoina, taitavina kohtaajina. Fasilitoijina, innostajina ja sisäisen motivaation herättelijöinä, jotka pitävät huolen tehtävien toteutumisesta, olosuhteista ja hyvinvoivan ja hyvinvointia luovan yhteisökulttuurin kehittymisestä.
  5. Oppilaat ja opiskelijat käsitetään ainutlaatuisen potentiaalin omaavina, luonnollisina oppijoina. Heidät nähdään keskeisinä toimijoina esimerkiksi yhteisökulttuurin luojina ja oppimistapojen ja yhteisen elämisen tavan muodostajina.

Jotta lapsemme ja nuoremme voisivat hyvin, kasvaisivat ja kehittyisivät onnellisena ja onnellisiksi. Jotta he saisivat mahdollisuuden kehittää omia kykyjään ja taitojaan, saisivat mahdollisuuden löytää oman elementtinsä, saisivat kokea yhteyttä, yhteenkuuluvuutta ja merkityksellisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin, suhteessa luontoon ja suhteessa maailmaan. Jotta jokainen yksilö kokisi aidosti, että koulu on heille mahdollisuus toteutua ja elää itselleen ja toisille. Sen vuoksi meidän on lunastettava koulun mahdollisuus.

 

Ystävällisesti,

Tatu Tossavainen

Yhteyttä voit ottaa sähköpostitse: tatu.tossavainen(a)kriittisetpedagogit.fi

 

Toteutuakseen hyvä elämä tarvitsee harmoniaa. Harmonia saavutetaan, kun luodaan yhteys eri kokonaisuuksien välille. Yhteys muodostuu, kun kokonaisuudet kohtaavat, elävät yhdessä ja yhteisestä. Oli sitten kyse tehtävistä, rakenteista, kulttuurista tai yksilöistä. Mitä mieltä olet? Mitä voisit tehdä asian puolesta?